Blog
Hyvän mielen blogi
Hyvinvointia, yin joogaa, meditaatiota, kehorentoutusta, hengittelyä ja oivalluksia inhimillisestä ihmiselämästä.
Empaattisuus - myötätunto ja tunteet!
Koska tunteet aktivoivat hermostoa ja kehoa, voi tunteita rauhoittaa toiminnan avulla. Tässä tapauksessa toiminnalla en viittaa minkäänlaiseen suorittamiseen vaan erilaisiin rentoutus-, mielikuva- ja hengitysharjoituksiin sekä mahdollisuuksien mukaan myös erilaiseen liikuntaan. Nämä rauhoittavat kehon fyysisiä reaktioita ja hermoston virittyneisyyttä. Tällä tavalla keho ja mieli alkavat rauhoittua ja ne antavat enemmän tilaa tietoiselle ajattelulle ja läsnäoloharjoittelulle.
Laulaja
Ymmärrän itse asiassa todella hyvin sen, miksi törmään yhä useammin laulajiin koulutuksissa tai ohjauksissani. Olen jo pitkään puhunut hengitysharjoitusten ja toisaalta myös rentoutuksen/läsnäoloharjoitusten hyödyistä laulamisessa ja esiintyessä. Kuinka paljon hyötyjä meditaatio - ja hengitysharjoitukset oikeasti tuovatkaan laulajalle.
Omasta taustastani johtuen mä pystyn samaistumaan ja ehkä juuri siksi kohtaan usein myös laulajia ohjauksissani.
Uniikki ohjaaja
Suorittaminen. Tässä ajassa me suoritetaan koko ajan. Aamusta iltaan. Sympaattinen hermosto (taistele/pakene) aktiivisena suurimman osan ajasta. Eli ohjauksen aikana me tarjotaan ja ohjataan pysähtymistä, pysähtymistä ja pysähtymistä. Sanon aina ennen tuntia, että kiire ja suorittaminen jätetään naulakkoon. Nyt ei ole kiire minnekään.
Mieli ja sen terveys
Suru-uutinen on langennut joogamaailman päälle. Tämä on ravistellut monia joogeja ympäri maailmaa, myös minua.
Eräs maailmanlaajuisesti tunnettu, arvostettu, kiltti, aurinkoinen ja rakastettava joogakouluttaja on juuri menehtynyt.
Ihmiset ympäri maailmaa muistelevat hänen lempeyttään, nauruaan, kiitollisuuttaan ja ystävällisyyttään.
Joku kommenteissaan kyseli, että menehtyikö hän Intiassa covidiin. Vastaus on surullinen. Ei, hän ei menehtynyt Intiassa covidiin. Hän menehtyi oman käden kautta kärsittyään mielenterveysongelmista kaikessa hiljaisuudessaan. Kyllä, luit oikein. Henkilö, joka oli valaistunut, oikea joogi, epäitsekäs, kiitollinen elämästä, lukuisten kollegoidensa ja oppilaidensa tukipilari, kärsi mielenterveysongelmista, joiden laajuudesta ei tiedetty mitään.
Suorittaminen vs. palautuminen
Selvisi, että on jotenkin yleistä, että burnoutissa juostaan maraton. Siis mikä juttu tämä on? Maratonin juoksu ja juokseminen yleisesti on minunkin mielestäni tosi jees, juoksun itse asiassa sanotaan laukaisevan jossain määrin stressiä, mutta kun kroppa on jo valmiiksi tiltissä, niin auttaakohan siihen kovat sykkeet vai ennemminkin lepo ja palautuminen?
Jos yllä oleva kuulostaa tutulta, niin ei se mitään, et ole ainoa. Tämä tuntuu olevan nyky- yhteiskunnassamme enemmän sääntö kuin poikkeus. Sekin on jees, ihmisiä me ollaan ja painetaan tässä valtavirran imussa helposti samaan suuntaan. Suoritamme, koska paine siihen on liian suuri ja kohta ei enää osata pysähtyä, tai edes haluta.
Ja hei, olen itsekin ollut tämä henkilö ja oikeasti, jään siitä toisinaan nalkkiin edelleen. Ennen olisin juossut karkuun ja niin teinkin, mutta nykyään, kun näin tapahtuu, rullaan maton, meditoin, hengitän ja yritän rentoutua.
En voi olla miettimättä ja esittämättä kysymystä: Mikä meidän ihmiskuntamme on ajanut tähän pisteeseen? Miten me ollaan tässä jamassa, ettei me voida enää olla tekemättä mitään ilman huonoa omaatuntoa. Välillä musta tuntuu, että me tarvitaan lupaa joltain ulkopuoliselta oikeudestamme lepoon ja palautumiseen. Olkoon se sitten lääkäri tai joku muu, jolla on korkea auktoriteetti. Monesti asiat tuntuvat menevän niin pitkälle, että se ”luvan myöntäjä tai määrääjä”, on se lääkäri.
Inspiraatio ja luovuus.
Usein inspiroidun luonnosta, tai vähintään luovuuteni puhkeaa siellä. Se varmaan johtuu siitä, että luonnossa harvoin on kiire, ja se on myös WiFi - vapaata vyöhykettä. Metsässä yhteys löytyy jostain ihan muualta, eikä siihen tarvita puhelimenverkkoa.
Toinen varma inspiraation lähde on musiikki. Toisinaan tulee tarve pitää puhelin kiinni, olla täysin saavuttamattomissa, kuunnellen oldies, but goldies vinyyleitäni. Mikään ei voita vanhan vinyylin soundia. Monesti luovuus ja inspis iskee myös matolla yinin ja meditaation jälkeen. Instagram on myös yksi inspiraation lähde ja haluan pitää sen sellaisena. Seuraan niitä, jotka saa minut inspiroitumaan ja innostumaan. Viimeksi olen inspiroitunut muusikoista/yhtyeistä nimeltään Neil Young, Timo Kämäräinen, The Dreggs ja Kim Churchill, Australialaisten vapaasta elämäniloisesta meiningistä, Kolumbialaisesta sielunsiskostani nimeltään Valentina Castango ja rakkaasta ystävästäni Paula Brownista.
Kaksi viimeksi mainittua liittyy joogapolkuuni ja koko tähän maailmaani.
Opiskellessani Yoga Teacher Traininginssä kaikki me oppilaat kokoonnuttiin ensimmäisenä päivänä Yogashalaan, jossa vietimme yli 233 tuntia yhdessä. Meitä oli muistaakseni 35. Olimme kaikki erilaisia, eri lähtökohdista, eri maista, eri kulttuureista, eri taustoista ja eri ikäisiä. Kenelläkään ei ollut siellä titteliä, tai siis oli tietenkin, mutta niistä ei juurikaan puhuttu. Kaikki me olimme saman arvoisia ja samalla viivalla. Kukaan ei ollut parempi kuin toinen. Kun esittäydyin tervetuloa piirissä, kerroin kuka olen, en mitä teen työkseni. Se ei vaan tuntunut tuovan siellä lisäarvoa sille, kuka olen ihmisenä ja miksi olin elämässäni juuri siinä, missä olin. En musta muidenkaan puhuneen ammateistaan tai esitellyt itseään titteli edellä. Nämä asiat eivät tuntunut kiinnostavan ketään. Outoa.
Myöhemmin olen huomannut (somen kautta), että jotkut olivat julkkiksia, jotkut somevaikuttajia ja kuka mitäkin. Mutta siellä, pienessä Yoga shalassa, Balilla riisipeltojen keskellä, me olimme kaikki samanarvoisia ja samalla viivalla. Huolimatta siitä, minkä ikäisiä me olimme, minkä värisiä olimme, mitä me teimme työksemme, miten arvovaltaisessa asemassa olimme "siviilissä", miten paljon seuraajia meillä oli Instagramissa, miten paljon tienasimme. Me olimme yhtä ja me olimme saman arvoisia. Ja se jos mikä on inspiroivaa.
Anger management!
Uskon, että jokainen inhimillinen ihminen on kokenut jonkinlaista pelkoa joskus elämässään. Varsinkin tämän kuluvan vuoden aikana. Vaikka kuinka yrittää sulkeutua omaan kuplaan, tieto saavuttaa ja jos ei tieto, niin yleinen energia. Ympärillä olevien ihmisten hysteria. Se on ihan okei, pelko on ihan okei, kaikki tunteet ovat ihan okei. Niitä saa olla ja niitä kuuluukin olla, sillä olemmehan ihmisiä.
Valitettavasti olen törmännyt paljon siihen, että jo kotona lapsuudessa on saatu eväät tunteiden käsittelemiselle ja ne menevät kutakuinkin näin: ”älä nyt itke” ”ei saa olla vihainen” ja pahin kaikista ”pelko on heikkoutta” ”täällä selviään vaan vahvat”.
Kaikki ”ikävät” tunteet on opetettu jättämään huomiomatta, tai siis niitä ei saa tuntea. On häpeällistä tuntea pelkoa, häpeää, surua tai ahdistusta.
Työhyvinvointi
Monessa yrityksessä taukojen merkitystä arvostetaan, koska todellisuudessa niiden vaikutus työtehoon on merkittävä. Usein taukojen vähäinen määrä saattaa johtua työntekijän ajatuksesta, että tekee tauon ajan töitä, jotta saa työt tehokkaammin tehtyä ja pysyy aikataulussa. Joillain saattaa olla myös hiukan vääristynyt ajatus siitä että, jos ei ole koko ajan tavoitettavissa tai työpisteellä tekemässä mitään, on laiska tai huono työntekijä. Todellisuus on kuitenkin täysin toinen, sillä taukojen ansiosta työteho kasvaa ja työssä jaksaminenkin on todennäköisempää.
Uneton unelmoija
Tyypillinen tilanne yöllä:
Lapsi on levoton, havahdun hieman siihen. Huomaan, että onpas täällä kuuma. Oikeastaan on vähän vessahätäkin. Täytyykin mennä vessaan. Tulen takaisin ja olen täysin hereillä.
Suljen silmät ja sitten alkaa pukkaamaan ne asiat, jotka siellä mielen syövereissä painoi ja jotka nyt tulisi jotenkin ratkaista. Alan miettimään ja pähkimään, suunnittelemaan ja purkamaan. NOOOOOOOOOUUUU!!!STOOOOP!
Okei! tässä mennään vikaan.
Ja tämän kun mä hokasin, alkoi elämä muuttumaan.
Hengitys! Tuo elämämme suurin mahdollistaja.
Tässä hektisessä maailmassa, jossa nykyään elämme, meiltä odotetaan koko ajan enemmän, nopeammin ja parempia tuloksia. Suoritamme elämäämme aamusta iltaan, kunnes kaadumme sänkyyn ja pahimmassa tapauksessa valvomme yön, sillä elimistömme ei enää pääse palautumaan vaan käy ylikierroksilla.
Kun ihminen on ahdistunut, hän hengittää yleensä nopeasti ja pinnallisesti. Tämä taas saattaa aiheuttaa tai pahentaa muita ahdistuksen fyysisiä oireita, kuten sydämentykytyksiä, rintakipua, vapinaa, pahoinvointia, huimausta tai pääkipua.
Sekä mieltä, että kehoa voi kokeilla hallita erilaisilla hengitys- ja rentoutumisharjoituksilla. Kun todella keskityt hengittämiseen, lähetät aivoillesi viestin siitä, että nyt saa rauhoittua. Aivot taas lähettävät tämän viestin kehollesi, ja kun keho rentoutuu, myös mieli rauhoittuu.